Tänne Adrianmeren rannallekin ovat kiirineet tiedot sote- ja maakuntauudisttuksen siirtymisestä ainakin vuodella  2021 alkuun. Sitä ennen ovat kuitenkin ensi kevään eduskunta- ja eurovaalit. Maakuntavaalien kohtalo on taas kiinni, pystyykö nykyeduskunta viemään vaadittavaa lakipakettia eduskunnassa läpi. 

Voiko historiasta jotain oppia? Kysyn vaan. Vierastin jo hallituskauden alussa sitä, että  maan hallitus lähti valmistelemaan koviin tarmokkaasti sote- ja maakuntauudistusta ilman parlamentaarisen työryhmän tukea. Isossa uudistuksessa tarvitaan leveät hartiat.

Tarvetta tuohon mittavaan työhön toki oli. Sen myöntävät kaikki vähänkin politiikkaa ja maan taloutta ja seuraavat tahot. Monet olivat jo siinä epäonnistuneet. Nyt oli kuitenkin kyse sodan jälkeisen historiamme suurimmasta alue- ja sosiaalipoliittisesta uudistuksesta. 

Maamme suuri terveysreformi tapahtui vuoden 1972 kansanterveyslainsäädännön myötä. Samana vuonna aloitettiin peruskoulu-uudistus Lapista etelään. Pääkaupunkiseutu tuli siihen mukaan 1977. Samana vuonna valmistuin Turusta. Siellä sain opiskelijapolitiikan kautta seurata sisäpoliittista keskustelua. Noita maamme myöhemmän kehityksen kannalta onnistuneita lakeja Kokoomus oppositiossa vastusti jyrkästi. Eduskunnalla oli kuitenkin selvä enemmisö viedä lait maaliin. Silloin politiikan kieli oli välillä kovaakin. Kyllä mielestäni oppositiotakin kuunneltiin. 

Perustuslain muuttamista on säädelty 5/6 ja 2/3 enemmistöillä riippuen kiireellisyydestä. Sote-lakien valmisatelussa on jo pariin  kertaan törmätty perustuslakivaliokunnan esittämiin valmisteluvaiheen puutteellisuuksiin. Merkitykseltään lähes perustuslain muutokseen verrattavan lakipaketin läpi vieminen reilulla eduskunnan enemmistöllä turvaisi varmaan lain jatkosäädön kannalta turvallisemman työskentely-ympäristön.

Näin maakunta- ja paikallisluottamushenkilön näkökulmasta tuntuu oudolta, ettei ole varmistettu etukäteen lainsäädännön reunaehtoja. Kyllä maassa on alan oikeusoppineita. Todellisuudessa Kokoomuksen vaatimat valinnanvapautta koskevat esitykset taidettiin tietää olevat ristiriidassa perustuslain kanssa. Haluttiin vain katsoa valiokunnan ”kipurajat”.

Viimeiset puolitoista vuotta eduskunta on junnannut melkein paikallaan sote-lakien kanssa. Se on iso arvovaltatappio eduskunnalle ja koko maamme päätöksentekokoneistolle. Uskon kuitenkin, että jossain muotoa nykyinen eduskunta vielä ne läpi vie. Ensi kevään vaalien jälkeen SDP on hallituksessa ja se ei hyväksy missään muodossa Kokoomuklsen nykyistä valinnanvapuspakettia pääministeripuolueesta riippumatta. Näin Kokoomuksen on nyt tyytyminen valinnanvapaudessa siihen, mihin meidän perustuslakivaliokunta ja eduskunta venyy.

Mahdollisimman niukalla enemmistöllä eduskunta sitten hyväksyy vähän repaleisen lakipakein. Sitä sitten uusi eduskunta jatkossa paikkailee. Jos me keskustalaiset emme ole hallituksessa, niin tuskin meitä kovin paljon kuullaan. Potut pottuina.  Poliittisessa toiminnassa kannattaa muistaa, että vaalit ovat neljän vuoden välein ja hallituspohjat vaihtuvat. Sehän elävöittää poliittista päätäntäkulttuuria.