Tämän viikkoa olen lomaillut lasteni ja kaikkien ukitettavien kanssa Katinkullassa. Koronan takia ei ole yhdessä oltukaan kahteen vuoteen. Eilen lapset järjestivät 70-vuotiaalle ukille yllätyksenä illallisen Haapalan tilalla.

Minulla on laaja suku. Laskin ekaserkkujen määrää. Heitä on yli 50. Läheskään kaikkia en ole tavannut sitten 1971, kun lähdin maailmalle Pörsänmäeltä. Ikäluokkani suku ja nuoremmat ovat hajaantuneet eri puolille Suomea. Näitä sivuja osa suvustani seuraa. Niinpä alla on Kämäräisten sukuseuran kuulumisia. Olen toiminut sen hallituksessa lähes kymmenen vuotta. Elokuussa on sukukokous, jossa esitellään suvun DNA-tutkimusta. 

DNA-testit ovat tuoneet sukututkijoiden käyttöön merkittävän uuden työkalun.
Kämäräisten sukuseura kiinnostui uusien menetelmien mahdollisuuksista, ja  isälinjaisia DNA-näytteitä on otettu Rantasalmen, Kiuruveden sekä Kuusamon sukuhaaroista.

DNA-tuloksesta voidaan päätellä Kämäräisten juurten olevan Rantasalmen seudulla jo varhain keskiajalla tai rautakauden lopulla, jo ennen sukunimien syntyä. Myös aiempien vaiheiden tarkastelussa haara osoittautuu erittäin vanhaksi savolaislinjaksi.

On mielenkiintoista huomata, että Rantasalmelle vievät myös monien muiden Kiuruveden suurimpien asuttajasukujen alkujuuret. Kärkkäisten, Remesten ja Tikkasten alkukoti näyttää olevan Rantasalmella, kertoo ammattisukututkija Ari Kolehmainen.

Kämäräisten haploryhmä on selvästi rantasalmelainen ja lähimmät suvut Kämäräisille ovat myös lähtöisin saman seudun ympäristöstä.
Tulos vastaa hyvin asiakirjatietoa, jonka perusteella Kämäräisten alkukoti on Rantasalmella. Sinne suku on siirtynyt Karjalasta. Viipurista Pietariin päin on Kämärin kylä. 

Suosiotaan kasvattaneet DNA-testit tuovat monenlaista uutta tietoa, mutta on myös tärkeää tietää, kuinka sitä hyödynnetään.
Isälinjaiset DNA-testit yleistyvät koko ajan sukuseurojen ja yksittäisten sukuharrastajien käytössä.

Mies perii aina isältään Y-kromosomin, ja sen avulla voidaan seurata isälinjaa ”hamaan alkuun” asti. Vaikka suora isälinja on vain yksi sukulinjoistamme, voidaan sen avulla selvittää tarkasti niin asutushistoriaa, sukujen syntyä kuin sukuhaarojen yhteyksiäkin, Kolehmainen kertoo.

Kämäräisillä aluksi otetut markkeripohjaiset perustestit (Y-DNA 111) vahvistivat sukuhaarojen polveutuvan samasta kantaisästä. Jokaisesta sukuhaarasta testituloksia päivitettiin kuitenkin tarkemmalle SNP-pohjaiselle tasolle (BigY 700), jotta suvun vaiheet saadaan tarkemmin asutushistorian kartalle.

Tulokset toivat Kämäräisille haploryhmän N-FT20730/BY-22048.
Kirjain- ja numeroyhdistelmät kuulostavat vaikeilta, mutta ne ovat ainoastaan tietyssä kohdissa esi-isäketjuja tapahtuneiden mutaatioiden tunnuksia, Kolehmainen kuvailee.

Jos esi-isältä tiedettäisiin nimet, voitaisiin kuvitella mutaatiotunnusten vastaavan aina sen esi-isän nimeä, jolla kyseinen mutaatio on tapahtunut. Kerran tapahtuessaan nämä SNP-mutaatiot polveutuvat aina isältä pojalta, sukupolvelta toiselle.

Ari Kolehmainen kertoo Kämäräisten sukukokouksessa tarkemmin DNA-tutkimuksen tuloksista ja taustoista. Hän toimii ammattisukututkijana Suku- ja historiapalvelu Menneen jäljet – yrityksessään. Hänen erikoisaloinaan ovat sukujen varhaishistorioiden selvittäminen ja geneettinen sukututkimus.